Ensimmäisessä osassa pääsemme tutustumaan lähemmin talon asukkaiden elämään ja eritoten näkemään millaiset suhteet asukkailla on toisiinsa. Jossain kohtaa niin tätä kuin myös tulevia osia, saatan kertoa menneistä ajoista, ne kuvat tunnistatte kuvien niin sanotusta värittömyydestä. Palautteen anto on toivottua.



Oli varsin tavanomainen maanantaiaamu. Suurin osa Oxerstreetin asukkaista oli lähtenyt tapansa mukaan töihin, mutta Dora sai nauttia koko viikon iltavuoroista ja aloittikin siksi aamunsa rennosti kehittämällä kuntoaan kuntopyörän avulla. Nainen oli vasta saanut sykkeensä nousemaan, kun joku jo soitti vimmatusti ovikelloa ja takoi ovenkahvaa.



Melusta huolimatta, Dora polki vielä hetken kaikessa rauhassa ja hörppäsi tilkan vettä juomapullostaan. Lopulta nainen kapusi alas pyörän päältä ja käveli rauhassa avaamaan oven.



Oven takana seisoi raivostunut Michael, joka tunki saman tien sisälle asuntoon Doran virnistellessä omahyväisesti. Nainen tiesi epäilemättä mitä asiaa Mikellä olisi ja nautti selvästikin tilanteesta ja Miken kiukusta.



- Kerro minulle Dora, miksi, miksi sinä olet mennyt selittämään Audreylle, että meillä olisi muka ollut suhde? Audrey jätti minut herran jumala sen takia! Michael huusi Doralle, jonka silmäripsikään ei värähtänyt.
- Mutta enhän mä ole valehdellut tyttöystävällesi yhtään mitään. Kerroin vain totuuden meidän pikku seikkailuistamme, Dora vastasi kylmänrauhallisesti. Hetkonen, hetkonen nyt. Jospa matkaisimme ajassa hieman taaksepäin ja selvittäisimme miten tähän tilaisuuteen onkaan päädytty.



Muutama viikko sitten Audreyn lähdettyä tavalliseen tapaansa töihin, Michael ilmestyi Doran oven taakse ja pyysi päästä sisälle. Dora laski miehen sisään kotiinsa ja tarjosi tälle pari lasillista maukasta punaviiniä. Kauaa ei mies pystynyt vastustamaan Doran flirttiä ja lopulta pari päätyi lakanoiden väliin.



Ei mennyt montaakaan päivää, kun Michael saapui taas Doran oven taakse, tällä kertaa ilmoittamaan yhteisen hetken olleen puhdas virhe sekä ensimmäinen ja viimein kerta. Dora, joka oli ehtinyt jo suunnitella puolet heidän yhteisestä tulevaisuudestaan valmiiksi, ei voinut uskoa miestä eikä ottanut kuuleviin korviinsakaan tämän pyyntöä pitää suhde salassa.



Dora ei ollut koskaan ollut mikään paras ystävä Audreyn kanssa, joten nainen hämmästyi todella Doran ilmestyessä yhtäkkiä hänen ovensa taakse vaatimaan kahvihetkeä "hyvän ystävän kanssa." Audrey keitti kahvit ja kuunteli teennäisen kiinnostuneena Doran selityksiä tämän viimeaikaisista miehistä.
- Mutta se äijä olikin aika vanha, että tuskin se enää kauaa olis mihinkään pystynyt, Dora selitti suu vaahdoten odottaen sopivaa hetkeä paljastukselleen.
- Se on se ikäero este monissa suhteissa, Audrey mutisi hiljaa ja hörppi kahviaan.
- Niin, mutta se ei onneksi ole ongelma mun ja Michaelin suhteessa. Hei, ettekö te seurustelleet joskus? Dora kysyi hymyillen viattomasti ja nautti suunnattomasti nähdessään miten juuri Audreyn huulet tavoittanut kahvikuppi tippui kolisten lattialle ja särkyi lopulta tuhansiksi sirpaleiksi.
- Mikä tuli? Dora kysyi ja vetäisi saman tien kätensä suulleen kuin muistaakseen Audreyn seurustelevan yhä Miken kanssa.
- Audrey, mä olen niin pahoillani. Mä en tosiaan tiennyt, että te olette vielä yhdessä! Mä käsitin Michaelin puheista, että te olisitte eronneet jo ajat sitten. Anna anteeksi, Audrey annathan? Dora vikisi hiljaa ja sai esiin jopa muutaman kyyneleen.



- Dora, ole kiltti ja poistu, Audrey mutisi hiljaa Doran pyydellessä anteeksi uudelleen ja uudelleen.
- Audrey rakas, olen niin pahoillani. Miten ihmeessä Michael saattoi valehdella minulle niin?
- Se on pienin murhe tässä kohtaa! Dora, kuten jo sanoin, poistu nyt ole niin ystävällinen! Audrey menetti lopullisesti malttinsa ja huusi suoraa huutoa. Dora vilkaisi vielä kerran Audreyn itkuisiin kasvoihin ja poistui virnistellen naisen asunnosta.

Dora käveli hymyssä suin kotiin ja salli itselleen suuren pussillisen perunalastuja, jotka olivat normaalisti ankarasti kiellettyjä, eivätkä kuuluneet lainkaan naisen terveelliseen ja kasvispainotteiseen ruokavalioon. Hän oli nyt tehnyt oman osansa, nyt olisi Audreyn tehtävä saattaa Doran toive loppuun ja jättää Michael.

Yläkerrassa Audrey tuijotti itseään kylpyhuoneen peilistä odottaen kuulevansa vastakkaisen ulko-oven avautuvan. Michael tulisi aivan minä hetkenä tahansa takaisin töistä ja saisi aivan varmasti kuulla kunniansa. Nainen yritti vielä turhaan korjailla meikkejään, jotka suttaantuivat kuitenkin nopeasti uuden kyynelryöpyn pursuessa tämän kyynelkanavista. Tätä hän ei antaisi Mikelle ikinä anteeksi.

Viimein kuultuaan viereisen oven käyvän ja odotettuaan muutaman minuutin, Audrey nappasi avainnippunsa mukaan ja asteli omilla avaimillaan sisälle Michaelin asuntoon ja peremmälle keittiöön jossa mies paraikaa valmisti itselleen päivällistä.
- Ai hei kulta, oliko mukava päivä? Michael kysyi ja jatkoi leipiensä voitelua.

- Mikä on? Onko jotain tapahtunut? Michael kysyi huolestuneesti ja käveli Audreyn luo valmiina halaukseen.
- Näpit irti senkin sika! Audrey huusi ja löi Mikeä avokämmenellä poskelle kyynelten virratessa jälleen pitkin tämän kalpeita kasvoja.
- Mi-mitä sä nyt oikein meinaat? Mike kysyi kulmat kurtussa pidellen poskeaan.
- Älä yhtään esitä! Miten sä olet edes kehdannut mennä sen lehmän kanssa sänkyyn? Vastaa! Audrey huusi vaativasti. Mike seisoi hiljaa paikoillaan pää kumarassa.



- Okei, tää juttu oli sitten tässä, tossa on avaimesi ole hyvä, Audrey totesi ja paiskasi pienen kultaisen avaimen keittiöntasolle ja kääntyi lähteäkseen.
- Audrey kiltti, anna mun selittää, Michael pyysi hennolla äänellä, joka oli niin Audreylle kuin varmasti Mikelle itselleen täysin vieras.
- Siitä vaan, vaikkei tämä asia siitä mihinkään muutu, Audrey sanoi ja kääntyi.
- Me oltiin just riidelty ja mä vain päädyin Doran luokse, anna anteeksi Audrey. Dora vaan oli jollain lailla, miten mä sen kertoisin sulle, Mike koetti selittää.



- Ihana? Haluttava, mitä? Kauanko sun piti vongata siltä, ennen kuin se anto sulle? Audrey huusi ja sylkäisi Mikeä päin. Se sai miehen täysin raivon valtaan ja pian Audrey sai tuntea tämän nyrkin kasvoillaan. Veri suupielestä valuen Audrey juoksi pois järkyttyneenä. Hän ei ikinä olisi uskonut Miken pystyvän lyömään ketään. Ilmeisesti Audrey ei tuntenut poikaystäväänsä kovinkaan hyvin. Michael oli ilmeisesti jättänyt kertomatta pieniä totuuksia menneisyydestään.



- Mä olen aina tiennyt, että sä olet ilkeä ja katala ihminen, mutta että sä haluat väkisin tuhota mun ja Audreyn suhteen! Mike huusi tökkien Doraa olkapäähän.
- Sä et tunne mua, joten sun on ihan turha tulla tänne arvostelemaan mitä mä olen tehnyt! Onko sekin nyt mun vika, että sä ihan omatoimisesti tulit mun luo, joit sitä perkeleen viiniä ja ehdottelit sen jälkeen kaikkea? Dora kysyi kiukkuisena.
- No niin, sähän juuri myönsit miten sä juotit mut humalaan ennen niitä kaikkia flirttejä, joita sä mulle syötit! Mies keksi ja virnisti ilkikurisesti.
- Lähde nyt menemään. Kerro toi Audreylle, jos luulet sen jotain auttavan, ei se sua kuitenkaan usko kaiken sen jälkeen mitä sä olet sille tehnyt, Dora totesi määrätietoisesti ja osoitti edessään olevaa ulko-ovea.
- Mitä säkin luulet mistään tietäväsi, Mike mutisi hiljaa ja poistui huoneistosta ovet paukkuen.



Vielä samana päivänä Dora törmäsi roskienviemisreissullaan töistä palaaviin Jamesiin ja Robertiin.
- Kas, päivää Dora, James tervehti naapuriaan kohteliaasti.
- Ai hei. Oliko hauska työpäivä Robert? Dora kysyi ja kääntyi kohti mieskaksikkoa flirttaileva hymy kasvoillaan. Dora oli jo pidemmän aikaa katsellut Robertia sillä silmällä, mikä nolostutti miestä itseään aika tavalla. Doran flirtit eivät olleet jääneet huomaamatta Haileyltäkään
- Ei kovin kaksinen. Toivottavasti Jamesin juhlat hiukan piristävät, Robert totesi mahdollisimman asiallisesti ja käveli sisään rappukäytävään.
- Vai olet sinä järjestämässä juhlia, no mikäs siinä sitten, Dora huikkasi Jamesille ja kiirehti takaisin kotiinsa. Suunnitelma Robertin iskemisen kannalta olisi aivan tuota pikaa valmis.



Kolmannessa kerroksessa Mike koetti saada itseään rauhalliseksi lukemalla sanomalehteä. Päivän otsikkona oli ollut jo viikon ajan kohuttu aihe "Väkivalta vain lisääntyy, miksi?" Artikkelit perheväkivallasta kärsineistä nuorista naisista ja lapsista, eivät kuitenkaan rauhoittaneet miehen oloa yhtään, päinvastoin.



Mike viskasi lehden maahan ja oli talloa upouuden matkapuhelimensa noustessaan kiukkuisena ylös.
- En minä sitä tahallani tehnyt! Mike huusi itselleen ja nappasi puhelimen käteensä näppäillen täristen Audreyn jo tutuksi tulleen numeron.



Vaikka kaksi ensimmäistä soittokertaa olivat olleet täysin turhia ja molemmat päättyneet vastaajan ikävään ja konemaiseen ääneen, Michael ei luovuttanut.
- Vastaa nyt, ole niin kiltti, mies mutisi itsekseen, mutta sai pian huomata kääntävänsä vain veistä omassa haavassaan. Audrey ei kaikesta päätellen ollut leppynyt laisinkaan, eikä valmis edes keskustelemaan asiasta.



Viereisessä huoneistossa Audrey loikoili apaattisena vuoteellaan kuunnellen kännykän tasaista pirinää. Nainen oli ollut viime päivät kaikessa rauhassa yksin kotonaan välittämättä edes ilmoittaa töihinsä poissaolonsa syytä. Vain Dora oli käynyt häiritsemässä tämän rauhaa pahoittelemalla vielä uudestaan ja kauhistelemalla Audreyn silloin vielä turvonneita huulia.



Kuullessaan soittoäänen pärähtävän jo kolmannen kerran ulos puhelimesta ja tajuttuaan soittajan olevan Mike, Audrey nousi ja käveli esineen luo. Hänen teki kovasti mieli vastata, mutta mitä hän sanoisi? Kertoisiko hän miten pettynyt ja kauhistunut oli miehen taannoisesta käytöksestä, vai kertoisiko hän Mikelle kuinka palavasti edelleen rakasti tätä?



Tuskailtuaan päätöstä muutaman tunneilta tuntuneiden sekuntien verran, Audrey käveli leuka väpättäen ohi kännykkänsä ja pois makuuhuoneestaan. Hänellä ei olisi mitään sanottavaa Michaelille, ei vielä. Ehkä aika joskus olisi kypsä ja kaksikko saisi asiansa selvitettyä, tavalla tai toisella.



Robert suuntasi oman kotinsa sijaan suoraan Haileyn luo. Nainen avasi oven päällään kaunis violetinsävyinen iltapuku.
- Vau, oletpa sinä juhlallisena tänään, Robert kehaisi ja astui peremmälle.
- Äh, ajattelin vain katsoa mitä kaapista löytyy. Pitäisi varmaan pukeutua vähän paremmin niihin Jamesin juhliin.
- No, jos kerran niin sanot, Robert naurahti ja seurasi tyttöystäväänsä tämän makuuhuoneeseen.



- Entäs tämä sitten? Hailey kysyi puettuaan jo kuudennen mekon ylleen.
- Tosi kiva, mut miten olis jos sä laittaisit ihan tavalliset vaatteet tai ainakin vähän vähemmän juhlavat? Ne on kuitenkin vaan synttärit, ei mitkään häät tai vastaavat, Robert ehdotti varovasti. Hailey oli aina tunnettu kiivaista mielipiteistään, eikä Robert suinkaan halunnut suututtaa naista.
- Niin tosiaan, onhan minulla se yksi mekko, jonka ostin viime viikonloppuna. No katsotaan sitä sitten illalla, Hailey naurahti ja sai Robertin huokaisemaan helpotuksesta. Mies oli tosiaan luullut Haileyn räjähtävän totaalisesti tämän ehdotukselle.



- Tiesinhän mä, että ymmärtäisit, Robert huikkasi noustessaan ylös ja suukottaessaan Haileyn käsivartta.
- Tiedätkö onko Audrey tulossa juhliin? Hailey kysyi ja riisui mekon yltään.
- Kyllä kai, tai siis James ainakin kutsui hänet.
- Eli Mike sitten ei ole tulossa, hyvä vain. Se mies on aina ollut minusta jollain lailla kammottava, Hailey kertoi ja puki ylleen mustan paidan sekä farkut.



Hailey ja Robert päättivät lähteä kysymään Jamesilta tarvitseeko tämä apua järjestelyissä, mutta saivatkin kuulla miehen epätoivoisia jaaritteluita Audreyn kauneudesta ja siitä, kuinka katalasti Michael oli naista kohdellut.
- Kyllä Audrey varmasti piristyy illalla. Onko Jenny muuten tulossa? Robert koetti vaihtaa puheenaihetta.
- Pitääköhän Audrey omenasiideristä? Vai olisiko mun sittenkin pitänyt hankkia päärynää? James kysyi eikä ottanut kuuleviin korviinsa Robertin kysymystä.
- Tuleeko vai ei? Robert korotti ääntään saaden Jamesin hätkähtämään unelmistaan.
- Kuka, minne? Mies kysyi kulmat kurtussa.
- Niin, että tuleeko Jenny tänne tänä iltana? Robert toisti kysymyksensä ja pudisti päätään Haileyn hymyillessä vieressä.
- Ai Jenny, joo tulee hän. Eikö tuo lähikauppa ole auki yhdeksään asti? Kai ehdin vielä ostamaan ne siiderit? James varmisti asian, mutta sai vastaukseksi vain aimo annoksen naurua.



- Taidat tosissasi olla kiinnostunut Audreystä? Hailey kysyi ja halasi Jamesia.
- Siltä se vähän alkaa vaikuttaa, nähdään illalla, James huikkasi ja vastasi halaukseen.
- No niin, vähän sitten enemmän väliä, James kiltti. Hailey on ainakin toistaiseksi vielä minun naiseni, Robert naurahti ja poistui sitten yhdessä tyttöystävänsä kanssa jättäen Jamesin suunnittelemaan yksin kaupassa käyntiä.



- Drora Smith puhelimessa, Dora vastasi asiallisesti.
- Öhm, hei Dora. Tässä on James, James Theron tästä yläkerrasta, James tervehti hieman ujosti.
- Ai hei James, mitä asiaa? Dora kysyi ja oikoi sänkynsä päiväpeitettä.
- Niin tuota ajattelin, että haluaisitko tulla juhliini tänään? James kysyi ja istahti alas yhteen keittiönsä tuoleista.
- Mikä ettei. Olisin kyllä tullut joka tapauksessa kuokkimaan, mutta parempi näin. Hei sitten, Dora lopetti puhelun ja kiljahti ilosta. Hän pääsisi minä hetkenä tahansa toteuttamaan suunnitelmaansa Robertin saamiseksi.



Vihdoin ilta koitti ja porukka löysi yksitellen tiensä Jamesin luo. Audrey oli löytänyt saman tien itselleen mieluista seuraa tästä Jamesin entisestä työtoverista Freddystä. Freddy toimii yhä edelleen paikallisessa mallitoimistossa ja on luonut menestyksekkään uran miesmallina. Mies rakastaa puhua itsestään ja saavutuksistaan, joita Audrey kuunteli esittäen kiinnostunutta. Taka-alalla seisova James yritti parhaan kykynsä mukaan olla näyttämättä kateuttaan.



Pian Robert ja Jamesin sisko Jenny liittyivät muun juhlaväen seuraan ja toivat mukanaan pienen ja hyvin yksinkertaisen täytekakun, jonka 24 kynttilää James ja Jenny puhalsivat yhdessä. Saatuaan mahansa täyteen kakkua, James näperteli hetken stereoidensa parissa ja pian ilmoille kajahti tuoreimpia tanssihittejä, joiden tahdissa vieraat ja itse juhlien isäntä tanssahtelivat ja karistivat huolet hartioiltaan.
- Asuuko se rouva Lowood vielä tuossa ensimmäisessä kerroksessa? Jenny kysyi veljeltään yllättäen.
- Äh, nainen kuoli muutama kuukausi sitten, nykyään talo on täynnä vain nuoria, James kertoi ja naurahti itsekin ajatukselle.
- Niin no, ei tänne mitään suurperheitä saisikaan mahtumaan, ei näihin neliömääriin. Muistatko kuinka ahdasta meilläkin oli silloin kun vielä asuin täällä? Jenny kysyi ja sai vastaukseksi pienen nyökkäyksen.



Robert ja Hailey olivat täysin keskittyneitä tanssiin ja toisiinsa, kunnes Doran paikalle pamahtaminen sai kaikki pysähtymään paikalleen. Nainen oli humalassa ja vihelteli Robertille viekkaasti minkä ehti.
- Dora? Robert kysyi hämmentyneenä ja astui askeleen taaemmas estääkseen naista lääppimästä itseään.
- Aivan niin, sä olet varmaan Hailey tanssinut jo ihan tarpeeksi, nyt on mun vuoro, Dora kujersi ja koetti tunkea Robertin ja Haileyn väliin.
- Sinähän olet ihan umpihumalassa, Hailey päivitteli ja kietoi kätensä Robertin ympärille.
- Joo samaa suosittelen sulle, käys hakemassa mulle siideri niin saat samalla itelles, näytät selvästi tarvitsevan sitä, Dora loi tekohymynsä Haileylle ja kääntyi taas Robertin puoleen.



- Anteeksi mitä? Ja miten sä edes kehtaat tulla toisen juhliin näyttäen joltain ilotytöltä? Hailey kysyi Robertin tuijottaessa taka-alalta naisten alkavaa riitaa.
- Ilotytöltä vai, no kiitos kohteliaisuudesta, Dora tokaisi kiukkuisena.
- Ja mistä sä tuollaiset hiuksetkin olet repäissyt? Hailey naurahti ivallisesti.
- Hiustenpidennyksethän on keksitty, mutta mistäs tollasen mammamekon käyttäjä sen tietäisi! Dora huudahti.
- Ja ilmeisesti aivan liian tummat meikit, Robert mietti hiljaa itsekseen.



- Mammamekko? Hankipa ensin itsellesi kunnon tyyli ja tule vasta sitten kommentoimaan minun omaani! Hailey huudahti kiukkuisena ja tönäisi Doraa.
- Älä jumalauta lääpi siinä! Dora kiljaisi ja sai vieressä rauhallisesti tanssivan Audreyn loikkaamaan säikähdyksestä ilmaan. Dora huusi hetken muita törkeyksiään ja tönäisi sitten Haileytä niin, että tämä oli kaatua korkeiden korkojensa vuoksi ja nyrjäytti nilkkansa kaikessa tohinassa.



Hailey klenkkasi Audreyn avustuksella Jamesin makuuhuoneeseen pois Doran kiukun luota ja väänteli kipeää nilkkaansa.
- Onko se murtunut? Audrey kysyi varovasti ja istahti Haileyn viereen.
- Ei nyt sentään, varmaan vain vähän venähtänyt. Joku päivä kostan sille Smithin akalle, siitä voit olla varma! Hailey kihisi kiukusta ja nousi seisomaan.
- Onko sekään viisasta? Audrey kysyi huolissaan ja nousi äkkiä Haileyn avuksi ottaen tätä kädestä kiinni.
- On tai ei, en aio jättää tätä tähän, Hailey totesi ja käveli Audreyn avustuksella Robertin asuntoon ja suoraan nukkumaan.



- Lähtihän se pahanilmanlintu vihdoin, Dora sanoi ja lähestyi Robertia viettelevästi.
- Dora ei. Lähde kotiin selviämään, munkin täytyy lähteä Haileyn perään, Robert esteli naista ja yritti pujahtaa tämän ohi.
- Miks ihmeessä? Iltahan on vasta nuori! Dora naurahti ja heittäytyi Robertin syliin.
- Dora, kuuntele mua! Robert huudahti  musiikin yli ja sai Doran päästämään irti.
- Mä seurustelen Haileyn kanssa, vain ja ainoastaan Haileyn kanssa, en sun enkä kenenkään muunkaan. Sä voit lopettaa mun perään haikailemisen jo ennen kuin kunnolla alotatkaan. Mun suhteeni suhun on ja tulee aina olemaan korkeintaan kaverillinen, ei mitään sen enempää, okei? Robert selitti rauhallisesti, mutta riittävän päättäväisesti saadakseen Doran varmasti ymmärtämään.
- Sä, sä kadut tätä vielä, Dora ulisi hiljaa ja kaatui sitten maahan.



- Mikä sille tuli? Jenny kysyi ja syöksyi maahan Doran viereen.
- Se varmaan sammui tai jotain, se oli ihan mukavassa hiprakassa jo tänne tullessaan. Mä voin viedä sen kotiinsa, olin muutenkin lähdössä, Robert sanoi.
- Oletko sä varma? James kuiskasi Robertille, joka nyökkäsi.
- Ei sitä voi tohonkaan jättää. Kiitti bileistä myös Haileyn, ja no kai myös Doran puolesta, Robert kiitti, taputti Jamesia olalle ja nosti Doran syliinsä.



Jollain keinolla Robert pääsi alakertaan ja sai asunnon oven auki pidellen samalla nukkuvaa Doraa sylissään. Mielessään tämä toivoi Jamesin ja muiden vieraiden osaavan pitää suunsa kiinni. Haileyn ei tarvitsisi kuulla tästä Robertin jalosta eleestä. Voi olla, ettei Hailey käsittäisi sitä aivan samoin.



Mietittyään tovin, Robert laski Doran tämän sohvalle. Naisen niska ja selkä olisivat taatusti jumissa aamulla, mutta oli tämä kyllä pienoisen kivun ansainnutkin. Robert pystyi kuvittelemaan miten Doran makuuhuoneesta löytyisi vain pelkkiä pellava- tai untuvatäytteisiä vuodevaatteita, jotka naisen vanhemmat olivat tälle hankkineet. Vähän toista luokkaa, kuin Robertin omassa sängyssä.



Vihdoin ja viimein Robert pääsi kotiinsa ja oman kultansa viereen. Päivä oli ollut mitä merkillisin aina töistä alkaen. Uusi pomo oli nipottanut jokaisesta asiasta, Dora yrittänyt iskeä ja lopulta sammunut kesken pippaloiden. Lopulta mies vajosi syvään uneen mietteidensä kanssa.



Mutta mitä kummaa tämä nyt on? Eikös Doran pitänyt olla täydessä unessa omalla sohvallaan? Mitä kummaa tämä tekee Robertin olohuoneessa ja miten hän on edes päässyt sisälle asuntoon?



Samaan aikaan viereisessä huoneessa Hailey herää jalassaan tykyttävään kipuun ja päättää hakea lääkekaapista itselleen särkylääkettä.