keskiviikko, 2. heinäkuu 2008

Tarina kohtasi loppunsa.

Olen aivan hirvittävän vihainen ja surullinen, kun joudun tämän kertomaan. Vietin koko eilisen päivän tehden seuraavaa osaa, kunnes peli yhtäkkiä sammui. No ei siinä mitään, onhan se tehnyt sitä joskus muulloinkin kun olen pitkään pelannut. Menin takaisin naapurustoon, jossa kerrostalo sijaitsee. Siinä kohtaa huomasin koko talon välkehtivän sinisenä. Yritin totta kai mennä perheeseen useamman kerran, mutta peli jumittui aina siihen latausvaiheeseen.

Testasin siinä sitten hädissäni naapuruston toisia perheitä, jotka toimivat ihan hyvin. En olisi millään sitä halunnut tehdä, mutta lopulta muutin simit pois kerrostalosta. He asuvat nyt onnellisena uudella tontilla, mutta voin ihan sanoa, etten millään saa aikaan samanlaista taloa ja sisustusta, kuin tuossa tarinan talossa on. Enkä siis omaksi suureksi murheekseni ja ehkä myös teidän harmiksenne, jatka tarinan tekoa. Ei siksi, etten haluaisi, mutta siksi etten pidä ajatuksesta, jossa talo vaihtuisi kesken kaiken.

Todennäköisesti syy siihen, että talo alkoi bugittamaan, on ne alituiset koodit joita olen käyttänyt. Sisustuksessa käytin ties minkälaisia koodeja, pelatessa myös. Boolprop oli joka ikinen sekunti päällä kun tein tarinaa. Kyseinen koodi on aiemminkin sekoittanut pelini. Tällä kertaa kyse oli, luojan kiitos, vain yhdestä perheestä, eikä koko pelistä.

Kiitos teille kaikille, että olette lukeneet tarinaa ja kommentoineet. Kävijälaskuri näyttää varsin hienoja lukuja näinkin lyhyen ajan sisään. Kiitos ja anteeksi.

keskiviikko, 4. kesäkuu 2008

2. Welcome home

Paljon kiitoksia kaikille joko esittelyä tai itse ensimmäistä osaa kommentoinneille. On ollut suuri ilo lukea palautteitanne. Viime osa vietettiin kokonaan tuossa kerrostalossa, tässä osassa pääsette tutustumaan myös muihin paikkoihin, esimerkiksi tiettyjen henkilöiden työpaikkoihin.

snapshot_f515fcca_754ad082.jpg

Hailey käveli varovaisesti ulos makuuhuoneesta kohti kylpyhuonetta, kuullessaan ääntä olohuoneesta.
- Mitä kummaa tämä nyt on? Hailey kiljahti nähdessään Doran istumassa olohuoneen lattialla. Dora pomppasi nopeasti ylös ja yritti piilotella kädessään olevaa kirjaa selkänsä takana.
- Hailey, terve. Älä nyt käsitä väärin, mähän olen siis vain, vain katsomassa miten Robert on asuntonsa sisustanut, Dora kuiskasi hiljaa ja humalansa vuoksi puhe sammaltaen. Samassa kaksikko kuuli liikettä takaa ja pian Robertin unisen äänen.
- Mitä täällä tapahtuu?

snapshot_f515fcca_754ad110.jpg

- Dora, mitä sä täällä teet? Eikö sun pitänyt olla kotona nukkumassa? Robert parkaisi tajuttuaan tilanteen.
- Joo, no mä ajattelin tulla kattomaan vuotaako sullakin toi kylppärin hana, Dora naurahti eikä ollenkaan huomannut, miten tämän kädessä olevan kirjan välistä tippui paperilappu.
- Jaa keskellä yötä? Robert kysyi hämillään, mutta Hailey menetti malttinsa.
- Milloin kylpyhuoneen hana on sijainnut keskellä olohuonetta? Miten sinä olet ylipäänsä päässyt tänne sisälle ja millä oikeudella tunget toisten koteihin? Hailey kysyi Doralta vaativasti ja kääntyi sitten Robertin puoleen.
- Ja mistä lähtien sinä olet ollut tietoinen Doran menoista, mitä? Hailey huusi kiukkuisena.

snapshot_f515fcca_754ad17c.jpg

Haileyn huutaessa Robertille, Dora pääsi luikahtamaan kaksikon ohi ja juoksi henkensä edestä kohti hissiä ja oli jo matkalla alas ensimmäiseen kerrokseen kun Robert ehti hissin ovien luo Hailey perässään.
- Hemmetti soikoon! Hailey kirosi ja asteli sitten takaisin sisälle nostamaan Doralta pudonneen paperilapun ylös. Luettuaan tekstin, nainen ojensi lapun Robertille, joka luki sen ääneen.
- Rakas Hailey, tiedän että tulisit saamaan tämän selville ennemmin tai myöhemmin ja koska Robert ei ilmeisesti itse aio sitä paljastaa, teen sen itse. Tämän kirjan sisältö kertoo sinulle kaiken meidän suhteestamme. Robert on tapaillut minua sinulta salaa jo monen viikon ajan, ohessa myös kuvia yhteisistä hetkistämme. Toivon, että voit joskus antaa meille anteeksi, rakkain terveisin D.. viimeinen sana oli jäänyt kesken Haileyn yllätettyä Dora. Hailey tuijotti Robertia hetken hiljaa miettien asioita.
- Ei voi olla totta, mistä se nainen on tällaistakin saanut päähänsä? Robert naurahti ja repi paperin kahteen osaan.
- Kysymys kuuluu paremminkin, miten se nainen on pystynyt saamaan täällä asumisensa aikana kaksi talon miestä sänkyyn? Hailey sihisi hiljaa ja vihaisesti, haki sitten mekkonsa Robertin makuuhuoneesta ja poistui tämän asunnosta.

snapshot_f515fcca_55529e3d.jpg

Vähän jälkeen keskiyön, Audrey alkoi valitella väsymystään. Kaikki jäljelle jääneet vieraat olivat kukin pienessä hiprakassa mukaan lukien Audrey, joka oli aiemmin päättänyt olla juomatta pisaraakaan alkoholia. Freddy lupautui saattamaan Audreyn kotiin ja vaikka nainen kuinka nauroi ja vakuutti osaavansa ihan itsekin tien ylimpään kerrokseen, päätti Freddy silti tulla mukaan. Kaksikon keskustelua kuunnellut James ei voinut uskoa korviaan, miten Audrey suostui ottamaan tuon retkun mukaansa?

snapshot_f515fcca_35529efb.jpg

Pimeässä rappukäytävässä Freddy alkoi ehdotella kaikenlaista. Audrey oli imarreltu miehen kehuista, mutta joutui kuitenkin sanomaan tälle ei. Audrey ei suinkaan ollut vielä valmis uuteen suhteeseen, ei edes yhden yön juttuihin. Mike oli edelleen liian tuoreessa muistissa ja liian tärkeä tälle. Herrasmiehenä Freddy ymmärsi Audreyta ja hyvästeli tämän nopealla käsisuudelmalla.

snapshot_f515fcca_15515bab.jpg

- Koitas herätä unikeko, tein sulle jo aamiaista, Jenny herätteli kaksoisveljeään, joka oli kilttinä veljenä lahjoittanut oman sänkynsä yöksi Jennyn käyttöön ja nukkunut itse sohvalla. Loppuillasta James oli katsellut pettyneenä, miten Audrey oli lähtenyt Jerryn kanssa yhtä matkaa ja pelkäsi heidän ajautuneen samaan osoitteeseen Audreyn luo. Niin James ei tosiaankaan halunnut käyvän, ei nyt eikä tulevaisuudessa.

snapshot_f515fcca_75515c28.jpg

- Joo, joo. Älä kiltti kilju siinä noin kovaa, James pyysi ja nousi haukotellen ylös.
- Sainpas sut hereille, Jenny naurahti ja pörrötti veljensä tukkaa.
- Kauhee darra, ei olis varmaan pitäny juoda niin paljon, James mutisi ja nousi hoiperrellen ylös sohvalta.
- Ethän sä ottanut melkeen yhtään, pari hassua kaljaa ja olet silti tossa kunnossa, Jenny naurahti hämillään.
- Mä aloitinkin sen kunnon juomisen vasta kun sä olit jo nukahtanut, James haukotteli ja käveli eteiseen siskonsa perässä.

snapshot_f515fcca_35515c8c.jpg

- Johtuiko se Audreysta ja siitä miehestä? Jenny kysyi, vaikka tiesikin jo vastauksen. Ei James ollut tälle koskaan tunteistaan Audreyta kohtaan puhunut, muttei Jennykään niin sokea ollut, etteikö olisi huomannut kuinka veli ei ollut saanut silmiään irti Audreystä tai varsinkaan tämän avonaisesta kaula-aukosta.
- Siitä juuri, James kuiskasi ja halasi siskoaan hyvästiksi.
- Jos teidät on tarkoitettu yhteen niin ihan varmasti myös Audrey tajuaa sen joskus, Jenny koetti piristää Jamesia ja saikin tämän hymyilemään.
- Tuo joskus se ukkosi taas näytille, ei kai hänkään voi koko ajan olla töissä, James vaati ja päästi Jennyn irti otteestaan.
- Totta kai, Jenny lupasi ja lähti.

snapshot_f515fcca_55515b16.jpg

Herätessään iltapäivällä päivävaatteet päällä ja pää kipeänä, Doralla ei ollut minkäänlaisia muistikuvia eilisistä tapahtumista. Nainen hämmästeli asuvalintaansa ja nousi vaivalloisesti ylös vuoteeltaan aikeinaan mennä kunnon vaahtokylpyyn. Eteisen lipaston päällä oleva kännykkä välkkyi, mutta Dora ei juuri nyt viitsinyt katsoa kuka oli yrittänyt soittaa.

snapshot_f515fcca_f5515bcc.jpg

Dora kiljaisi kauhusta nähdessään kuvajaisensa peilistä. Näky oli kammottava, vaikka meikit olivatkin pysyneet aika hyvin paikoillaan ja hiuksetkin suht hyvin ojennuksessa.
- Miten kummassa mä olen voinut laittautua tämän näköiseksi? Dora kysyi kuvajaiseltaan kauhuissaan ja etsi kiireesti parhaimmat meikinpoistoaineensa hinkatakseen naamansa puhtaaksi. Lopulta saatuaan kasvonsa meikittömiksi, Dora repi kovakouraisesti marketista pari vuotta sitten ostetut hiuslisäkkeet pois ja pesi hiuksensa kunnolla saadakseen vappuvärin pois niistä. Pian ulkokuoren alta ilmestyi sama nainen, joka Dora oli vielä 24 tuntia sitten ollut.

snapshot_f515fcca_9552a0a0.jpg

Samaan aikaan kaksi kerrosta ylempänä, Mike soitti Audreyn ovikelloa. Vielä unenpöpperössä oleva Audrey riensi avaamaan oven ja hämmästyi todella nähdessään Miken.
- Ai, olet vielä yöpukeissa, en kai herättänyt? Mike kysyi häpeissään.
- Et suinkaan, Audrey haukotteli.
- Tuota, voisinko mä mitenkään tulla sisään? Tää juttu pitäis varmaan selvittää, Michael pyysi ja Audrey laski miehen sisälle kotiinsa.

snapshot_f515fcca_3552a0ec.jpg

Audrey istuutui tuolille ja kehotti Mikeä ottamaan paikan sohvalta. Hetken hiljaisuuden jälkeen kumpikin aloitti puhumaan samaan aikaan. Mike oli aikeissa selittää tekojaan ja pyytää anteeksi, Audrey taas kysyä haluaisiko Michael jotain juotavaa.
- Sano sinä vain, Audrey totesi ja jäi kuuntelemaan.
- Mä olen niin pahoillani siitä, mitä mä sulle tein. Mun ei olis ikinä pitänyt mennä lähellekään Doran asuntoa eikä varsinkaan ottaa sitä hemmetin punkkua, Mike aloitti ja raapi päätään.

snapshot_f515fcca_3552a110.jpg

- Mut kaikkein vähiten mun olis pitäny lyödä sua. Sä et Audrey kulta tiedä kuinka paljon mä kadun sitä ja kuinka paljon mä vihaan itseäni sen takia. Mä olin ansainnut sun läppäisyn ja ne kaikki haukut. Mä olin tehnyt väärin sua kohtaan ja totta kai sä olit vihainen siitä. Mä en tiedä mikä muhun meni, mun päässä vaan jotenkin pimeni ja aivot ei enää suostuneet toimimaan kuten terve ihmisjärki sanoo, Michael selitti ja murtui lopulta itkuun.

snapshot_f515fcca_3552a14d.jpg

- Shh, älä huoli, Audrey lohdutteli ja halasi Mikeä.
- Voitko sä koskaan edes kuvitella antavas mulle anteeksi? Mike kysyi hiljaa kuiskaten.
- Se mitä sä teit oli väärin, kummatkin sun teoista. Kyllä mä silti jollain lailla ymmärrän sua ja sitä, että sä haluat muuttua. Mä rakastan sua Michael Brooks, enkä mä voi kuvitella eläväni ilman sua, Audrey sanoi ja murtui itsekin kyyneliin.
- Niin mäkin sua Audrey rakas, mä lupaan muuttua, enkä mä enää ikinä tee sulle mitään pahaa, Mike lupasi hiljaa.

snapshot_f515fcca_3552a193.jpg

Lopulta kaksikko päätyi Audreyn sohvalle muhinoimaan. Audrey, joka halusi aina nähdä ihmisissä jotain hyvää, antoi poikaystävälleen anteeksi. Kuten sitä sanotaan, rakkaus on sokea. Voiko Michael Brooks ikinä muuttua? Katkeaako väkivallan kierre ikinä vai olivatko miehen lausahdukset pelkästään suuria sanoja joiden totuudenperä on täysin olematon?

snapshot_f515fcca_55529d5e.jpg

Dora oli saanut itsensä taas normaaliin kuntoon ja yritti nyt saada työnantajaansa kiinni. Nainen oli jättänyt eilisten juhlien vuoksi työvuoronsa väliin, eikä ollut tajunnut edes ilmoittaa siitä pomolleen. Viimein Dora pääsi läpi ja puhelimeen vastasi naisen työtoveri Ana.
- Hei Ana, pyydätkö pomon puhelimeen? Dora pyysi ja odotteli hetken. Taustalta kuului hälinää ja kohta pomon äkäinen ääni, joka huusi yli kahvilassa olevan melun.
- Dora Smith mitä ihmettä sinä oikein kuvittelit tekeväsi?! Millä oikeudella jätät tulematta töihin? Itse halusit tehdä iltavuoroja ja heti kun niitä sinulle luvattiin, sinä päätät olla tulematta! Mies huusi puhelimeen täyttä kurkkua.
- Anna anteeksi, minulle tuli hieman esteitä. Voin korvata eiliset tunnit vaikka tänään jos se sopii, Dora ehdotti ja sai vastaukseksi aimo annoksen naurua.

snapshot_f515fcca_75529db5.jpg

- Luuletko sinä tyttö, että voit korvata enää yhtään mitään? Saat potkut, aivan niin olet erotettu! En halua nähdä sinua täällä enää ikinä, en edes asiakkaana! Lähetän essusi ja muut kamppeesi, jotka olet kaappiisi sullonut sinulle postissa, hyvää jatkoa, pomo huusi ja sulki sitten puhelimen. Dora parahti ja näppäili numerot uudestaan, ei mies voisi millään antaa hänelle potkuja yhden poissaolopäivän vuoksi! Kukaan ei kuitenkaan enää vastannut Doran soittoon.

snapshot_3515f43b_b5515f98.jpg

Robert oli yrittänyt soittaa Haileylle koko aamun, mutta nainen ei ollut vastannut puhelimeen eikä sen puoleen päästänyt häntä sisälle asuntoonsa. Lopulta Robert luovutti ja lähti töihin mielistelemään taas uutta pomoaan. Päästyään paikalle ja vaihdettuaan työvaatteet, Robert sai kuunnella kollegansa ja pomon toisen sihteerin Franzin ja yhden lehden toimittajanaisen älytöntä keskustelua heidän viime viikonloppuisesta elokuvareissustaan. Robert koetti parhaansa mukaan keskittyä vastaamaan sähköposteihin, jotka nykyään olivat kaikki Robertin ja Franzin vastuulla.

snapshot_3515f43b_b5515f52.jpg

Samaan aikaan viereisessä huoneessa lehden päätoimittaja Eve Collins näppäili matkapuhelimeensa yhden toimituksen puhelinnumeroista ja odotti, kunnes Robert vastasi puhelimeen.
- Hei Robert, Eve täällä. Tulisitkos Franzin kanssa tänne pienoiseen palaveriin, kiitos, Eve käski ja sulki puhelimen jääden odottamaan alaistensa saapumista.

snapshot_3515f43b_b5515fdd.jpg

Vihdoin vitkasteltuaan tahallaan muutaman ylimääräisen sekunnin, Franz ja Robert istuutuivat pomonsa sohvalle odottamaan mitä asiaa tällä olisi.
- Kahvia, teetä? On minulla pari pulloa viskiä jos te otatte mieluummin jotain väkevämpää, Eve ehdotti.
- No, minä voisin-, Franz aloitti, mutta Robert keskeytti tämän.
- Ei kiitos, ei me tarvita mitään.
- No jos ei kelpaa niin mikä siinä, pomo hymähti ja kaatoi itselleen viskipaukun.

snapshot_3515f43b_35516008.jpg

- Niin olihan minulla ihan asiaakin teille. Lehden viralliset kokouksethan pidetään nykyään maanantaisin ja perjantaisin kuten tiedätte, mutta haluan nyt keskustella teidän kanssanne siitä, mitä mieltä olette tämän hetkisestä asemastanne. Onko teillä kenties vastuuta liikaa vai liian vähän?
- Mitä vastuuta siinä on, että vastaa puhelimeen päivästä toiseen ja yhdistää sitten sulle? Robert kysyi ja naurahti. Eve oli ollut lehden pomona vasta viikon, mutta Robert oli jo nyt menettänyt useaan otteeseen hermonsa naisen kanssa.
- Entäs Franz, mitäs mieltä sinä olet? Päätoimittaja kysyi sivuuttaen Robertin kysymyksen pienellä hymyllä.
- No, en mä muuta tiedä kun että se sähköposteihin vastaaminen on aivan järjetöntä. Mistä me voitaisiin tietää oletko sä varannut parin viikon päässä olevaan gaalaan vaaleanpunaisen vai viininpunaisen mekon? Franz mutisi hiljaa, mutta saaden loppua kohti itsevarmuutensa nousemaan. Franz oli myös pettynyt vanhan päätoimittajan lähdöstä, muttei voinut suoranaisesti sanoa vihaavansa uutta.

snapshot_3515f43b_755160a5.jpg

- Sitä paitsi nää puvut on ihan naurettavia! Me ollaan sihteereitä, jotka harvemmin tapaa tärkeitä ihmisiä ja sä puetat meidät tällaisiin vetimiin! Robert huudahti Franzin perään.
- Kiitos Franz, voit poistua. Sinä Robert jäät tänne keskustelemaan näistä mielipiteistäsi, Eve sanoi ja odotti Franzin poistumista. Oven vihdoin sulkeuduttua miehen jälkeen, Eve pyysi Robertia istumaan uudelleen, mutta sai kehotuksestaan palkkioksi vain jäätävän katseen.
- Olen huomannut, että haluat ihan väkisin aiheuttaa kitkaa meidän kahden välille. Se on sinänsä kovin ikävää, joudummehan me tekemään tiivistä yhteistyötä päivittäin, Eve aloitti saaden Robertin hymähtämään.
- Sä käskit mun kertoa mielipiteeni nykyisestä asemastani ja mähän kerroin, mikä siinä nyt meni väärin? Robert kysyi kädet puuskassa.

snapshot_3515f43b_15516073.jpg

- Ei yhtikäs mitään. Sinä kerroit mielipiteesi, nyt minä kerron omani, Eve aloitti saaden äänensä kuulostamaan käskevältä.
- No siitä vain olepa hyvä, Robert kehotti ja jäi odottamaan mielenkiinnolla mitä tuleman pitäisi.
- Sinä saat luvan lähteä nyt heti leikkauttamaan hiuksesi, minä annan sinulle firman luottokortin ja hyvän parturin osoitteen, sitten tulet takaisin ja kohtelet minua tästä lähin kunnioittavasti! Nainen huudahti.
- Parturiin, ja miksi ihmeessä haluaisin leikata hiukseni? Robert kysyi huvittuneena,
- Koska minä käsken, joko leikkaat hiuksesi tai lähdet kävelemään tästä talosta, Eve totesi jo hieman rauhallisemmin.
- Selvä se sitten, pidä lehtesi! Voit olla varma, etten palaa koskaan takaisin! Robert huusi ja tönäisi poistuessaan Even kannettavaa tietokonetta niin, että se lensi maahan.

snapshot_3515f43b_155160ed.jpg

Robert jätti alaisena käytöksestä järkyttyneen Even yksin huoneeseensa ja poistui paikalta saaden Franzilta pienimuotoiset aplodit.
- Lykkyä tykö kaveri, Franz totesi hiljaa ja peitti sitten korvansa päätoimittajan huoneesta kantautuvan kirkunan vuoksi. Robert nosti peukkunsa pystyyn ja virnisti Franzille vielä ennen poistumistaan. Ura sihteerinä olisi takanapäin.

snapshot_d550353d_55508261.jpg

Dora oli luikahtanut ulos talosta nähtyään sekä Robertin, että Haileyn poistuvan rakennuksesta ilmeisesti töihin. Lähes kahden tunnin junamatkan jälkeen tämä saapui vanhempiensa kotiovelle. Talo oli Doralle täysin vieras, Viveca ja George Smith olivat myyneet hulppean kartanonsa ja ostaneet tilalle mukavan kokoisen omakotitalon keskeltä maaseutua.
- Dora, mikä kumma sinut tänne maalle toi? Doran äiti Viveca hämmästeli ja päästi sitten tyttärensä sisään.
- Hei vaan äiti sullekin, missä isä on? Dora kysyi ja asteli varovaisesti kohti olohuonetta ohi äitinsä.

snapshot_d550353d_15508658.jpg

- Dora, lempityttäreni! George huudahti ja pomppasi ylös sohvalta halatakseen tytärtään.
- Mitä kuuluu? Onko kaikki sujunut hyvin tässä uudessa talossa? Dora kysyi iloisesti. Isä oli aina ollut Doralle paljon äitiä läheisempi, ehkä se johtui Vivecan pakottavasta halusta naittaa Dora joka ikiselle vastaantulevalle miehelle. Viveca ei voinut käsittää tyttärensä halua viettää vapaata elämää, sellaista jossa voi itse mennä ja tulle niin kuin huvittaa.
- Ihan hyvinhän täällä, me oltiin juuri lähdössä eräisiin puutarhanäyttelyihin, mutta kaipa sen reissun voi perua, vai mitä rakas? George varmisti vaimoltaan, joka avasi suunsa, mutta tukahdutti sanat. Puutarhanäyttely olisi ilmeisesti ollut Vivecalle omaa tytärtä tärkeämpi.

snapshot_d550353d_b55086d5.jpg

Georgen ollessa vessassa, Viveca toi itselleen ja Doralle kupit vahvaa minttuteetä.
- Rahaako sinä kaipaat, vai mitä teet täällä? Viveca kysyi ja varoi katsomasta Doraa.
- Sain kyllä potkut, mutten todellakaan tullut kerjäämään teiltä rahaa. Onhan mulla säästöjä ja saan varmasti pian uuden duunipaikan, Dora kertoi ja piteli kuppia käsissään. Hän oli aina inhonnut minttuteetä ja Viveca oli varmasti täysin tietoinen siitä.
- Mitäs sitten?
- Eikö tytär voi tulla tapaamaan vanhempiaan ilman, että on jotain taka-ajatuksia? Dora kysyi paiskaten mukin äitinsä käteen ja rynnätessään yläkertaan.

snapshot_d550353d_3550876f.jpg

Dora löysi vanhan tutun kissan, Nadjan vanhempiensa makuuhuoneesta. Nadja lähenteli jo kahtakymmentä vuotta ja ensi kesä jäisi todennäköisesti kissan viimeiseksi. Dora huomasi heti, että muutto oli rasittanut kissaa entisestään. Sen turkki oli monta kertaa harmaampi kuin vielä pari kuukautta sitten, eikä se enää jaksanut edes innostua leikeistä. Dora silitteli kissaa aikansa kuluksi, mutta kuultuaan isänsä illalliskutsun tämä lähti takaisin alakertaan.

snapshot_d550353d_15508892.jpg

Päivä vaihtui reipasta tahtia illaksi Doran istuuduttua pöydän ääreen valmiin spagettiannoksen eteen. Dora tuijotti sitä kuin kuollut pikkulintu olisi ollut pastan ja lihapullien tilalla. Tätä etoi katsellakin porsaanlihasta tehtyjä lihapullia ja hän työnsikin lautasensa sivummalle.
- Mikä on, onko siinä jotain vikaa? George kysyi huomattuaan tyttärensä ilmeen.
- Mä en syö lihaa, Dora mutisi ja painoi päänsä alas.
- No jo on aikoihin eletty, ethän sä millään iduilla ja kanin ruoalla elä! Viveca huudahti ja pudisti päätään.
- Äiti mitä jos sä antaisit mun itse valita mitä mä suustani alas pistän. Ehkä olis sunkin hyvä kokeilla välillä jotain muuta kun rasvassa lilluneita nakkeja tai muuten vain ihraisia lihapullia! Dora huusi äidilleen ja nousi pöydästä.

snapshot_d550353d_f55089ad.jpg

Vaikka kello oli vasta hieman yli seitsemän, Dora puki yöpaidan päälleen ja majoittautui huoneeseen, josta löytyivätkin tämän vanha sänky, yöpöytä sekä hyllykkö. Dora oli aina vihannut vaaleanpunaista, mutta ilmeisesti Viveca oli halunnut sisustaa huoneen tyttärensä inhokkivärillä.
- On mulla kyllä ajattelevainen äiti, Dora mutisi itsekseen käperryttyään peiton sisään ja irvisti huomattuaan katonkin olevan vaaleanpunainen.

snapshot_f515fcca_7551586c.jpg

Audrey oli pyytänyt Jennyn kanssaan kahville. Naiset olivat juuri saapuneet Audreyn kantakahvilaan ja aikeissa tilata juomat itselleen, Audrey kahvia ja Jenny teetä. Jennyllä oli omat syynsä siihen, miksi oli niin innokkaana suostunut Audreyn kutsuun, nainen halusi auttaa velipoikaansa kertomalla Audreylle asian todellisesta laidasta.

snapshot_f515fcca_755158bc.jpg

Audrey sai kahvinsa heti kättelyssä, mutta Jenny joutui odottelemaan teetään hetken. Naisen vaatimukset erikoismakeasta sitruunateestä eivät ihan kuuluneet tämän kahvilan jokapäiväisiin tarjoiluihin ja toinen myyjistä joutui lähtemään takahuoneeseen juomaa valmistamaan. Juteltuaan niitä näitä, Jenny alkoi kysellä Audreyn mahdollisista miehistä.
- Me sovittiin Miken kanssa ja ollaan taas onnellisesti yhdessä, Audrey kertoi hymyillen ja onnellisena.
- Sepä hienoa, et ole sattumalta huomannut, että joku talon asukkaista olisi käyttäytynyt jollain lailla oudosti sinua kohtaan? Jenny kysyi naputellen sormillaan pöytää.
- En, olisiko pitänyt? Audrey kysyi.
- James on korviaan myöten ihastunut sinuun, etkä sinä muka huomaa mitään! Jenny huudahti ja pudisteli päätään.

snapshot_f515fcca_d55158e9.jpg

Audrey, joka oli juuri kulauttanut loput kahvistaan suuhunsa, sai kamalan yskäkohtauksen kuultuaan Jennyn sanat. Köhittyään riittävästi ja pyyhittyään naamansa, nainen kääntyi takaisin Jennyn puoleen epävarma ilme kasvoillaan.
- Oletko tosissasi? Audrey kysyi saatuaan hengityksensä taas tasaantumaan.
- Olen, etkö oikeasti ole huomannut mitään? Siellä juhlissakin James oli kuin myrkyn niellyt nähtyään sinun tanssivan vain sen Eddien, tai kuka ikinä olikaan, kanssa, Jenny selitti hätäisesti ja kiukkuisesti.
- Freddyn, Audrey korjasi ja nousi ylös.

snapshot_f515fcca_d5515935.jpg

Kaksikko siirtyi ulos terassille. Audrey olisi halunnut vaihtaa puheenaihetta, mutta Jenny yritti väen vängällä saada Audreyltä itseään miellyttävän kommentin paljastukseensa.
- Sä voisit ihan hyvin lempata sen Michaelin ja ottaa meidän Jamesin. Jameshän on monta kertaa mukavampi kuin se sinun petturisi, Jenny naurahti.
- Kiitos vain. Tiedoksi nyt Jenny, minä en käsittele ihmisiä kuin jotain pelinappuloita, ymmärrän Jamesin tunteet, mutten aio vastata niihin millään muotoa. Rakastan Mikeä, en Jamesia, Audrey selitti saaden Jennyn raivon valtaan.
- Sanot vain noin, koska et suostu myöntämään oikeita tunteitasi! Kyllä me kaikki tiedämme mikä sinä oikeasti olet, Jenny sähisi.

snapshot_f515fcca_15515972.jpg

Siinä kohtaa Audreylle riitti. Tämä lähti kävelemään poispäin kohti kotiaan jättäen Jennyn yksin terassille typerien mielipiteidensä kanssa. Oikeastaan naista nauratti Jennyn sanat, mitä tämäkin muka luuli tietävänsä Audreyn elämästä? Ei yhtikäs mitään. Kenenkään ei tarvitsisi koskaan tietää Audreyn menneisyydestä, vähiten noiden uteliaiden Theronin kaksosten.

snapshot_d550353d_b5508b6a.jpg

Aamun koittaessa Dora päätti lähteä. Omassa kodissa Haileyn ja Robertin armoillakin olisi parempi olla, kuin täällä vanhempien luona. Viveca oli juossut jo kukonlaulun aikaan neljän kilometrin päässä olevalle torille tekemään ostoksia, joten Dora hyvästeli vain isänsä luvaten tulla käymään lähiaikoina. Kävellessään kohti ulko-ovea Doraa alkoi huimata ja pian nainen löysikin itsensä lattialta makaamasta. George oli kumartunut tyttärensä luo hätääntyneenä ja auttoi tämän istuma-asentoon.
- Mitä tapahtui? Dora kysyi edelleen vähän pökerryksissä.
- Sinä menetit tajuntasi, jaksatko nousta istumaan tuohon tuoliin? George kysyi ja auttoi Doran ylös ja istumaan nojatuoliin.

snapshot_d550353d_35508bba.jpg

Dora piteli tällistä vieläkin jyskyttävää päätään Georgen soittaessa ambulanssin.
- Auto tulee ihan muutamassa minuutissa, vievät sinut lähimpään sairaalaan, George kertoi tyttärelleen lopetettuaan puhelun.
- Kiitos isä, Dora hymyili tälle kiitollisena.
- Älä suotta kiittele, mitä minä nyt en tekisi sinun vuoksesi?
- Isä, kerro äidille terveisiä, Dora pyysi ja katsoi isäänsä silmiin.
- Minä tulen mukaasi ja äitisikin varmasti tulee sairaalaan heti kun kuulee mitä on tapahtunut, George lupautui Doran hymähtäessä. Kumpikin tiesi tahoillaan, ettei Viveca tulisi sairaalaan, ei nainen ollut millään tasolla kiinnostunut tyttärensä elämästä. Dora oli ensinnäkin suostunut tulemaan tähän maailmaan vuosia liian myöhään ja oli sen lisäksi väärää sukupuolta. Kukaan ei ollut jatkamassa Smithien sukua, Dora oli perheen ainut lapsi.

snapshot_d515f355_55501594.jpg

Ambulanssi kuljetti Doran vajaan tunnin ajomatkan päähän keskussairaalaan ja siellä Dora vietiin tutkimuksiin.
- No niin neiti Smith. Saat verikokeiden tulokset ihan puolen tunnin sisään, mutta kaikki merkit viittaavat siihen mitä alussa epäilin. Tajunnan menetyksen vuoksi pidämme teidät täällä yön yli. Hoitaja tulee pian hakemaan teidät ja lääkäri kertoo sitten myöhemmin testien vastaukset, naishoitaja selitti Doralle ja avasi sitten toiselle sairaanhoitajalle oven.

snapshot_d515f355_f5501678.jpg

Hailey oli työvuorossa ja oli vihdoin tavoittanut esimiehensä, joka oli vältellyt naista viime ajat.
- Tohtori Lewis, minulla on asiaa! Hailey huudahti ja kipitti miehen kiinni.
- Kas neiti Dalton, hyvää päivää. Minulla on nyt hieman kiire, että jos voisimme tavata vähän myöhemmin, mies totesi ja yritti lähteä.
- Odottakaa hetki. Onko siitä paikan vapautumisesta kuulunut jotain? Hailey kysyi taas kerran. Hailey oli anonut siirtoa kotiaan lähellä olevaan sairaalaan jo kuukauden ajan saamatta paikkaa. Herra Lewis oli kovin halumaton puhumaan asiasta Haileyn kanssa. Tällä hetkellä Hailey joutuu ajamaan yli tunnin päästäkseen työpaikalleen, vaikka lähempääkin löytyi sairaala.
- Ei ole, ikävä kyllä. Minun on nyt tosiaan riennettävä, johtokunnan kokous on jo varmasti alkanut, mies tokaisi hieman äreästi ja ryntäsi tiehensä. Samaan aikaan Haileyn katse tavoitti punahiuksisen naisen hissien luona, mitä kummaa Dora Smith tekee sairaalassa?

snapshot_d515f355_755016c7.jpg

- Anteeksi Elyse, mutta tiedätkö minne tuo hoitaja vei tuon punahiuksisen naisen? Hailey juoksi vastaanottovirkailijan luo Doran ja sairaanhoitajan kadottua hissiin.
- Ei Hailey, en tiedä. He kylläkin tulivat tuolta laboratoriosta, että Gina saattaa tietää, nainen kertoi ja keskittyi sitten taas palvelemaan asiakkaita.
- Selvä, kiitos sinulle, Hailey kiitti ja ryntäsi kohti laboratoriota ja Ginan työhuonetta.

snapshot_d515f355_55501759.jpg

Välittämättä edes koputtaa oveen, Hailey avasi sen omilla avaimillaan ja astui sisään.
- Ai se olit sinä Hailey, kylläpä minä säikähdin, Gina sanoi säikähtäneesti. Haileyllä ei ollut aikaa pyydellä anteeksi tekojaan ja tämä meni suoraan asiaan.
- Gina, sinulla oli täällä äsken potilas nimeltä Dora Smith, minne tätä vietiin? Nainen kysyi komentavalla äänellä.
- Dora Smith, minnekäs hänet piti viedä, odotas hetki, Gina mietti ja istuutui pöytänsä ääreen.
- Mitä se itse asiassa kuuluu sinulle? Gina kysyi epäilevästi mietittyään hetken.
- Ole nyt niin kiltti ja kerro minulle, Hailey pyysi tällä kertaa kauniimmin ja sai kuulla Doran joutuneen osastolle kolme huoneeseen 174.

snapshot_d515f355_b55017b0.jpg

Juostessaan kohti hissejä, Hailey joutui tämän syöpäpotilaan yllätetyksi.
- Neiti Dalton, antakaa minulle lisää kipulääkettä, tämä on yhtä tuskaa! Mies huusi ja ravisteli Haileytä.
- Ei, minä en voi määrätä teille lisää. Olette sitä paitsi saanut jo nyt hyvin suuren määrän morfiinia, ihmettelen miten ylipäänsä jaksatte olla valveilla ja täällä käytävällä. Puhukaa lääkärinne kanssa asiasta, hän määrää lisää kipulääkettä jos katsoo sen tarpeelliseksi, Hailey selitti miehelle ja astui sitten juuri saapuneeseen hissiin.

snapshot_d515f355_d5501823.jpg

Vihdoin Hailey pääsi ylös neljänteen kerrokseen ja huoneeseen 174. Huoneessa oli kaksi sänkyä, toisessa teini-ikäinen tyttö Belinda, joka oli tullut sairaalaan eilen aamulla abortoidakseen lapsensa. Toisessa sängyssä makasi sairaalan kirjoja lukeva Dora, joka ei aluksi kiinnittänyt mitään huomiota Haileyhyn. Kai nainen näytti Doran silmissä samalta kuin muutkin sairaanhoitajat valkoisessa puvussaan.

snapshot_d515f355_35501852.jpg

- Terve Dora, mitäs sinä teet täällä? Hailey tervehti ja hymyili Doralle ystävällisesti. Dora heitti opuksensa lattialle ja tuijotti Haileytä jäätävästi.
- Mene pois, haluan toisen hoitajan, Dora tokaisi ja käänsi katseensa varpaisiinsa.
- Älä huoli, en minä työskentele tällä osastolla, viereisellä kylläkin. Hoidan vastasyntyneitä lapsia ja keskosia, Hailey kertoi ja hymyili sairaanhoitajalle, joka poistui huoneesta.
- Mitä sä sitten teet täällä? Dora tiuskaisi.
- Nämä osastot kulkevat aika lailla käsi kädessä, mutta minkä takia sinä olet tänne tullut? Tekemään abortin, puhumaan sukupuolitaudeista? Hailey naurahti ivallisesti viimeisille sanoilleen.

snapshot_d515f355_d550188b.jpg

- Sulla ei ole ämmä mitään oikeutta tulla tänne kyselemään ja arvostelemaan mua! Dora nousi ylös vuoteestaan huutaakseen Haileylle.
- Eikä sinulla ole oikeutta tunkeutua toisten asuntoihin! Älä huoli, ei sinun tarvitse kertoa mitä täällä teet. Saan sen selville ilmankin ja voit olla varma, etten aio pitää suutani kiinni jos sopiva tilaisuus vaan tulee! Hailey huusi takaisin saaden viereisessä sängyssä makaavan Belinan pelästymään. Doran ilme muuttui täysin Haileyn sanojen jälkeen. Silkka raivo oli muuttunut peloksi.
- S-sulla on vaitiolovelvollisuus, et sä saa ke-kertoa kellekään, Dora ulisi ja istahti sängylleen. Hailey tuijotti naista hetken hieman säälivästi, mutta poistui sitten huoneesta.

snapshot_d515f355_955018c6.jpg

Emmittyään hetken, Hailey ei voinut vastustaa kiusausta. Hänen täytyi saada tietää, miksi Dora oli sairaalassa ja vielä naisten osastolla. Kirjoitettuaan Doran nimen potilashakuun, Hailey joutui pettymään. Laboratoriokokeiden tulokset eivät olleet vielä tulleet. Hailey huokaisi syvään ja pettyneesti ja oli juuri painamassa tiedostot kiinni, kun näytölle ilmestyi aivan uusi ikkuna. Dora Smithin tulokset olivat saapuneet.
- Mitä kummaa? Raskaana, Dora Smith on raskaana, Hailey mutisi hiljaa. Toivuttuaan hämmennyksestä, nainen päätti katsastaa vielä Doran aiemmatkin potilastiedot, jotka osoittautuivat hyvinkin mielenkiintoisiksi.


keskiviikko, 28. toukokuu 2008

1. Happy birthday!

Ensimmäisessä osassa pääsemme tutustumaan lähemmin talon asukkaiden elämään ja eritoten näkemään millaiset suhteet asukkailla on toisiinsa. Jossain kohtaa niin tätä kuin myös tulevia osia, saatan kertoa menneistä ajoista, ne kuvat tunnistatte kuvien niin sanotusta värittömyydestä. Palautteen anto on toivottua.

snapshot_f515fcca_9541be21.jpg

Oli varsin tavanomainen maanantaiaamu. Suurin osa Oxerstreetin asukkaista oli lähtenyt tapansa mukaan töihin, mutta Dora sai nauttia koko viikon iltavuoroista ja aloittikin siksi aamunsa rennosti kehittämällä kuntoaan kuntopyörän avulla. Nainen oli vasta saanut sykkeensä nousemaan, kun joku jo soitti vimmatusti ovikelloa ja takoi ovenkahvaa.

snapshot_f515fcca_d541bfd5.jpg

Melusta huolimatta, Dora polki vielä hetken kaikessa rauhassa ja hörppäsi tilkan vettä juomapullostaan. Lopulta nainen kapusi alas pyörän päältä ja käveli rauhassa avaamaan oven.

snapshot_f515fcca_b5407163.jpg

Oven takana seisoi raivostunut Michael, joka tunki saman tien sisälle asuntoon Doran virnistellessä omahyväisesti. Nainen tiesi epäilemättä mitä asiaa Mikellä olisi ja nautti selvästikin tilanteesta ja Miken kiukusta.

snapshot_f515fcca_7541c026.jpg

- Kerro minulle Dora, miksi, miksi sinä olet mennyt selittämään Audreylle, että meillä olisi muka ollut suhde? Audrey jätti minut herran jumala sen takia! Michael huusi Doralle, jonka silmäripsikään ei värähtänyt.
- Mutta enhän mä ole valehdellut tyttöystävällesi yhtään mitään. Kerroin vain totuuden meidän pikku seikkailuistamme, Dora vastasi kylmänrauhallisesti. Hetkonen, hetkonen nyt. Jospa matkaisimme ajassa hieman taaksepäin ja selvittäisimme miten tähän tilaisuuteen onkaan päädytty.

snapshot_f515fcca_5541c53f.jpg

Muutama viikko sitten Audreyn lähdettyä tavalliseen tapaansa töihin, Michael ilmestyi Doran oven taakse ja pyysi päästä sisälle. Dora laski miehen sisään kotiinsa ja tarjosi tälle pari lasillista maukasta punaviiniä. Kauaa ei mies pystynyt vastustamaan Doran flirttiä ja lopulta pari päätyi lakanoiden väliin.

snapshot_f515fcca_3541ed5e.jpg

Ei mennyt montaakaan päivää, kun Michael saapui taas Doran oven taakse, tällä kertaa ilmoittamaan yhteisen hetken olleen puhdas virhe sekä ensimmäinen ja viimein kerta. Dora, joka oli ehtinyt jo suunnitella puolet heidän yhteisestä tulevaisuudestaan valmiiksi, ei voinut uskoa miestä eikä ottanut kuuleviin korviinsakaan tämän pyyntöä pitää suhde salassa.

snapshot_f515fcca_f542001a.jpg

Dora ei ollut koskaan ollut mikään paras ystävä Audreyn kanssa, joten nainen hämmästyi todella Doran ilmestyessä yhtäkkiä hänen ovensa taakse vaatimaan kahvihetkeä "hyvän ystävän kanssa." Audrey keitti kahvit ja kuunteli teennäisen kiinnostuneena Doran selityksiä tämän viimeaikaisista miehistä.
- Mutta se äijä olikin aika vanha, että tuskin se enää kauaa olis mihinkään pystynyt, Dora selitti suu vaahdoten odottaen sopivaa hetkeä paljastukselleen.
- Se on se ikäero este monissa suhteissa, Audrey mutisi hiljaa ja hörppi kahviaan.
- Niin, mutta se ei onneksi ole ongelma mun ja Michaelin suhteessa. Hei, ettekö te seurustelleet joskus? Dora kysyi hymyillen viattomasti ja nautti suunnattomasti nähdessään miten juuri Audreyn huulet tavoittanut kahvikuppi tippui kolisten lattialle ja särkyi lopulta tuhansiksi sirpaleiksi.
- Mikä tuli? Dora kysyi ja vetäisi saman tien kätensä suulleen kuin muistaakseen Audreyn seurustelevan yhä Miken kanssa.
- Audrey, mä olen niin pahoillani. Mä en tosiaan tiennyt, että te olette vielä yhdessä! Mä käsitin Michaelin puheista, että te olisitte eronneet jo ajat sitten. Anna anteeksi, Audrey annathan? Dora vikisi hiljaa ja sai esiin jopa muutaman kyyneleen.

snapshot_f515fcca_f5420172.jpg

- Dora, ole kiltti ja poistu, Audrey mutisi hiljaa Doran pyydellessä anteeksi uudelleen ja uudelleen.
- Audrey rakas, olen niin pahoillani. Miten ihmeessä Michael saattoi valehdella minulle niin?
- Se on pienin murhe tässä kohtaa! Dora, kuten jo sanoin, poistu nyt ole niin ystävällinen! Audrey menetti lopullisesti malttinsa ja huusi suoraa huutoa. Dora vilkaisi vielä kerran Audreyn itkuisiin kasvoihin ja poistui virnistellen naisen asunnosta.


snapshot_f515fcca_b545cf1c.jpg

Dora käveli hymyssä suin kotiin ja salli itselleen suuren pussillisen perunalastuja, jotka olivat normaalisti ankarasti kiellettyjä, eivätkä kuuluneet lainkaan naisen terveelliseen ja kasvispainotteiseen ruokavalioon. Hän oli nyt tehnyt oman osansa, nyt olisi Audreyn tehtävä saattaa Doran toive loppuun ja jättää Michael.

snapshot_f515fcca_7542024d.jpg

Yläkerrassa Audrey tuijotti itseään kylpyhuoneen peilistä odottaen kuulevansa vastakkaisen ulko-oven avautuvan. Michael tulisi aivan minä hetkenä tahansa takaisin töistä ja saisi aivan varmasti kuulla kunniansa. Nainen yritti vielä turhaan korjailla meikkejään, jotka suttaantuivat kuitenkin nopeasti uuden kyynelryöpyn pursuessa tämän kyynelkanavista. Tätä hän ei antaisi Mikelle ikinä anteeksi.


snapshot_f515fcca_d5420311.jpg

Viimein kuultuaan viereisen oven käyvän ja odotettuaan muutaman minuutin, Audrey nappasi avainnippunsa mukaan ja asteli omilla avaimillaan sisälle Michaelin asuntoon ja peremmälle keittiöön jossa mies paraikaa valmisti itselleen päivällistä.
- Ai hei kulta, oliko mukava päivä? Michael kysyi ja jatkoi leipiensä voitelua.


snapshot_f515fcca_d542035c.jpg

- Mikä on? Onko jotain tapahtunut? Michael kysyi huolestuneesti ja käveli Audreyn luo valmiina halaukseen.
- Näpit irti senkin sika! Audrey huusi ja löi Mikeä avokämmenellä poskelle kyynelten virratessa jälleen pitkin tämän kalpeita kasvoja.
- Mi-mitä sä nyt oikein meinaat? Mike kysyi kulmat kurtussa pidellen poskeaan.
- Älä yhtään esitä! Miten sä olet edes kehdannut mennä sen lehmän kanssa sänkyyn? Vastaa! Audrey huusi vaativasti. Mike seisoi hiljaa paikoillaan pää kumarassa.

snapshot_f515fcca_954203be.jpg

- Okei, tää juttu oli sitten tässä, tossa on avaimesi ole hyvä, Audrey totesi ja paiskasi pienen kultaisen avaimen keittiöntasolle ja kääntyi lähteäkseen.
- Audrey kiltti, anna mun selittää, Michael pyysi hennolla äänellä, joka oli niin Audreylle kuin varmasti Mikelle itselleen täysin vieras.
- Siitä vaan, vaikkei tämä asia siitä mihinkään muutu, Audrey sanoi ja kääntyi.
- Me oltiin just riidelty ja mä vain päädyin Doran luokse, anna anteeksi Audrey. Dora vaan oli jollain lailla, miten mä sen kertoisin sulle, Mike koetti selittää.

snapshot_f515fcca_954453e1.jpg

- Ihana? Haluttava, mitä? Kauanko sun piti vongata siltä, ennen kuin se anto sulle? Audrey huusi ja sylkäisi Mikeä päin. Se sai miehen täysin raivon valtaan ja pian Audrey sai tuntea tämän nyrkin kasvoillaan. Veri suupielestä valuen Audrey juoksi pois järkyttyneenä. Hän ei ikinä olisi uskonut Miken pystyvän lyömään ketään. Ilmeisesti Audrey ei tuntenut poikaystäväänsä kovinkaan hyvin. Michael oli ilmeisesti jättänyt kertomatta pieniä totuuksia menneisyydestään.

snapshot_f515fcca_f5445090.jpg

- Mä olen aina tiennyt, että sä olet ilkeä ja katala ihminen, mutta että sä haluat väkisin tuhota mun ja Audreyn suhteen! Mike huusi tökkien Doraa olkapäähän.
- Sä et tunne mua, joten sun on ihan turha tulla tänne arvostelemaan mitä mä olen tehnyt! Onko sekin nyt mun vika, että sä ihan omatoimisesti tulit mun luo, joit sitä perkeleen viiniä ja ehdottelit sen jälkeen kaikkea? Dora kysyi kiukkuisena.
- No niin, sähän juuri myönsit miten sä juotit mut humalaan ennen niitä kaikkia flirttejä, joita sä mulle syötit! Mies keksi ja virnisti ilkikurisesti.
- Lähde nyt menemään. Kerro toi Audreylle, jos luulet sen jotain auttavan, ei se sua kuitenkaan usko kaiken sen jälkeen mitä sä olet sille tehnyt, Dora totesi määrätietoisesti ja osoitti edessään olevaa ulko-ovea.
- Mitä säkin luulet mistään tietäväsi, Mike mutisi hiljaa ja poistui huoneistosta ovet paukkuen.

snapshot_f515fcca_b541ec39.jpg

Vielä samana päivänä Dora törmäsi roskienviemisreissullaan töistä palaaviin Jamesiin ja Robertiin.
- Kas, päivää Dora, James tervehti naapuriaan kohteliaasti.
- Ai hei. Oliko hauska työpäivä Robert? Dora kysyi ja kääntyi kohti mieskaksikkoa flirttaileva hymy kasvoillaan. Dora oli jo pidemmän aikaa katsellut Robertia sillä silmällä, mikä nolostutti miestä itseään aika tavalla. Doran flirtit eivät olleet jääneet huomaamatta Haileyltäkään
- Ei kovin kaksinen. Toivottavasti Jamesin juhlat hiukan piristävät, Robert totesi mahdollisimman asiallisesti ja käveli sisään rappukäytävään.
- Vai olet sinä järjestämässä juhlia, no mikäs siinä sitten, Dora huikkasi Jamesille ja kiirehti takaisin kotiinsa. Suunnitelma Robertin iskemisen kannalta olisi aivan tuota pikaa valmis.

snapshot_f515fcca_9545d1f4.jpg

Kolmannessa kerroksessa Mike koetti saada itseään rauhalliseksi lukemalla sanomalehteä. Päivän otsikkona oli ollut jo viikon ajan kohuttu aihe "Väkivalta vain lisääntyy, miksi?" Artikkelit perheväkivallasta kärsineistä nuorista naisista ja lapsista, eivät kuitenkaan rauhoittaneet miehen oloa yhtään, päinvastoin.

snapshot_f515fcca_f545d2ff.jpg

Mike viskasi lehden maahan ja oli talloa upouuden matkapuhelimensa noustessaan kiukkuisena ylös.
- En minä sitä tahallani tehnyt! Mike huusi itselleen ja nappasi puhelimen käteensä näppäillen täristen Audreyn jo tutuksi tulleen numeron.

snapshot_f515fcca_3545d365.jpg

Vaikka kaksi ensimmäistä soittokertaa olivat olleet täysin turhia ja molemmat päättyneet vastaajan ikävään ja konemaiseen ääneen, Michael ei luovuttanut.
- Vastaa nyt, ole niin kiltti, mies mutisi itsekseen, mutta sai pian huomata kääntävänsä vain veistä omassa haavassaan. Audrey ei kaikesta päätellen ollut leppynyt laisinkaan, eikä valmis edes keskustelemaan asiasta.

snapshot_f515fcca_7545d0c6.jpg

Viereisessä huoneistossa Audrey loikoili apaattisena vuoteellaan kuunnellen kännykän tasaista pirinää. Nainen oli ollut viime päivät kaikessa rauhassa yksin kotonaan välittämättä edes ilmoittaa töihinsä poissaolonsa syytä. Vain Dora oli käynyt häiritsemässä tämän rauhaa pahoittelemalla vielä uudestaan ja kauhistelemalla Audreyn silloin vielä turvonneita huulia.

snapshot_f515fcca_1545d09c.jpg

Kuullessaan soittoäänen pärähtävän jo kolmannen kerran ulos puhelimesta ja tajuttuaan soittajan olevan Mike, Audrey nousi ja käveli esineen luo. Hänen teki kovasti mieli vastata, mutta mitä hän sanoisi? Kertoisiko hän miten pettynyt ja kauhistunut oli miehen taannoisesta käytöksestä, vai kertoisiko hän Mikelle kuinka palavasti edelleen rakasti tätä?

snapshot_f515fcca_1545d579.jpg

Tuskailtuaan päätöstä muutaman tunneilta tuntuneiden sekuntien verran, Audrey käveli leuka väpättäen ohi kännykkänsä ja pois makuuhuoneestaan. Hänellä ei olisi mitään sanottavaa Michaelille, ei vielä. Ehkä aika joskus olisi kypsä ja kaksikko saisi asiansa selvitettyä, tavalla tai toisella.

snapshot_f515fcca_9541feb8.jpg

Robert suuntasi oman kotinsa sijaan suoraan Haileyn luo. Nainen avasi oven päällään kaunis violetinsävyinen iltapuku.
- Vau, oletpa sinä juhlallisena tänään, Robert kehaisi ja astui peremmälle.
- Äh, ajattelin vain katsoa mitä kaapista löytyy. Pitäisi varmaan pukeutua vähän paremmin niihin Jamesin juhliin.
- No, jos kerran niin sanot, Robert naurahti ja seurasi tyttöystäväänsä tämän makuuhuoneeseen.

snapshot_f515fcca_d541ff7a.jpg

- Entäs tämä sitten? Hailey kysyi puettuaan jo kuudennen mekon ylleen.
- Tosi kiva, mut miten olis jos sä laittaisit ihan tavalliset vaatteet tai ainakin vähän vähemmän juhlavat? Ne on kuitenkin vaan synttärit, ei mitkään häät tai vastaavat, Robert ehdotti varovasti. Hailey oli aina tunnettu kiivaista mielipiteistään, eikä Robert suinkaan halunnut suututtaa naista.
- Niin tosiaan, onhan minulla se yksi mekko, jonka ostin viime viikonloppuna. No katsotaan sitä sitten illalla, Hailey naurahti ja sai Robertin huokaisemaan helpotuksesta. Mies oli tosiaan luullut Haileyn räjähtävän totaalisesti tämän ehdotukselle.

snapshot_f515fcca_1544541e.jpg

- Tiesinhän mä, että ymmärtäisit, Robert huikkasi noustessaan ylös ja suukottaessaan Haileyn käsivartta.
- Tiedätkö onko Audrey tulossa juhliin? Hailey kysyi ja riisui mekon yltään.
- Kyllä kai, tai siis James ainakin kutsui hänet.
- Eli Mike sitten ei ole tulossa, hyvä vain. Se mies on aina ollut minusta jollain lailla kammottava, Hailey kertoi ja puki ylleen mustan paidan sekä farkut.

snapshot_f515fcca_f544516c.jpg

Hailey ja Robert päättivät lähteä kysymään Jamesilta tarvitseeko tämä apua järjestelyissä, mutta saivatkin kuulla miehen epätoivoisia jaaritteluita Audreyn kauneudesta ja siitä, kuinka katalasti Michael oli naista kohdellut.
- Kyllä Audrey varmasti piristyy illalla. Onko Jenny muuten tulossa? Robert koetti vaihtaa puheenaihetta.
- Pitääköhän Audrey omenasiideristä? Vai olisiko mun sittenkin pitänyt hankkia päärynää? James kysyi eikä ottanut kuuleviin korviinsa Robertin kysymystä.
- Tuleeko vai ei? Robert korotti ääntään saaden Jamesin hätkähtämään unelmistaan.
- Kuka, minne? Mies kysyi kulmat kurtussa.
- Niin, että tuleeko Jenny tänne tänä iltana? Robert toisti kysymyksensä ja pudisti päätään Haileyn hymyillessä vieressä.
- Ai Jenny, joo tulee hän. Eikö tuo lähikauppa ole auki yhdeksään asti? Kai ehdin vielä ostamaan ne siiderit? James varmisti asian, mutta sai vastaukseksi vain aimo annoksen naurua.

snapshot_f515fcca_35445226.jpg

- Taidat tosissasi olla kiinnostunut Audreystä? Hailey kysyi ja halasi Jamesia.
- Siltä se vähän alkaa vaikuttaa, nähdään illalla, James huikkasi ja vastasi halaukseen.
- No niin, vähän sitten enemmän väliä, James kiltti. Hailey on ainakin toistaiseksi vielä minun naiseni, Robert naurahti ja poistui sitten yhdessä tyttöystävänsä kanssa jättäen Jamesin suunnittelemaan yksin kaupassa käyntiä.

snapshot_f515fcca_b545d50a.jpg

- Drora Smith puhelimessa, Dora vastasi asiallisesti.
- Öhm, hei Dora. Tässä on James, James Theron tästä yläkerrasta, James tervehti hieman ujosti.
- Ai hei James, mitä asiaa? Dora kysyi ja oikoi sänkynsä päiväpeitettä.
- Niin tuota ajattelin, että haluaisitko tulla juhliini tänään? James kysyi ja istahti alas yhteen keittiönsä tuoleista.
- Mikä ettei. Olisin kyllä tullut joka tapauksessa kuokkimaan, mutta parempi näin. Hei sitten, Dora lopetti puhelun ja kiljahti ilosta. Hän pääsisi minä hetkenä tahansa toteuttamaan suunnitelmaansa Robertin saamiseksi.

snapshot_f515fcca_f545d8b2.jpg

Vihdoin ilta koitti ja porukka löysi yksitellen tiensä Jamesin luo. Audrey oli löytänyt saman tien itselleen mieluista seuraa tästä Jamesin entisestä työtoverista Freddystä. Freddy toimii yhä edelleen paikallisessa mallitoimistossa ja on luonut menestyksekkään uran miesmallina. Mies rakastaa puhua itsestään ja saavutuksistaan, joita Audrey kuunteli esittäen kiinnostunutta. Taka-alalla seisova James yritti parhaan kykynsä mukaan olla näyttämättä kateuttaan.

snapshot_f515fcca_d545d97f-1.jpg

Pian Robert ja Jamesin sisko Jenny liittyivät muun juhlaväen seuraan ja toivat mukanaan pienen ja hyvin yksinkertaisen täytekakun, jonka 24 kynttilää James ja Jenny puhalsivat yhdessä. Saatuaan mahansa täyteen kakkua, James näperteli hetken stereoidensa parissa ja pian ilmoille kajahti tuoreimpia tanssihittejä, joiden tahdissa vieraat ja itse juhlien isäntä tanssahtelivat ja karistivat huolet hartioiltaan.
- Asuuko se rouva Lowood vielä tuossa ensimmäisessä kerroksessa? Jenny kysyi veljeltään yllättäen.
- Äh, nainen kuoli muutama kuukausi sitten, nykyään talo on täynnä vain nuoria, James kertoi ja naurahti itsekin ajatukselle.
- Niin no, ei tänne mitään suurperheitä saisikaan mahtumaan, ei näihin neliömääriin. Muistatko kuinka ahdasta meilläkin oli silloin kun vielä asuin täällä? Jenny kysyi ja sai vastaukseksi pienen nyökkäyksen.

snapshot_f515fcca_3545d9cd.jpg

Robert ja Hailey olivat täysin keskittyneitä tanssiin ja toisiinsa, kunnes Doran paikalle pamahtaminen sai kaikki pysähtymään paikalleen. Nainen oli humalassa ja vihelteli Robertille viekkaasti minkä ehti.
- Dora? Robert kysyi hämmentyneenä ja astui askeleen taaemmas estääkseen naista lääppimästä itseään.
- Aivan niin, sä olet varmaan Hailey tanssinut jo ihan tarpeeksi, nyt on mun vuoro, Dora kujersi ja koetti tunkea Robertin ja Haileyn väliin.
- Sinähän olet ihan umpihumalassa, Hailey päivitteli ja kietoi kätensä Robertin ympärille.
- Joo samaa suosittelen sulle, käys hakemassa mulle siideri niin saat samalla itelles, näytät selvästi tarvitsevan sitä, Dora loi tekohymynsä Haileylle ja kääntyi taas Robertin puoleen.

snapshot_f515fcca_3545da49.jpg

- Anteeksi mitä? Ja miten sä edes kehtaat tulla toisen juhliin näyttäen joltain ilotytöltä? Hailey kysyi Robertin tuijottaessa taka-alalta naisten alkavaa riitaa.
- Ilotytöltä vai, no kiitos kohteliaisuudesta, Dora tokaisi kiukkuisena.
- Ja mistä sä tuollaiset hiuksetkin olet repäissyt? Hailey naurahti ivallisesti.
- Hiustenpidennyksethän on keksitty, mutta mistäs tollasen mammamekon käyttäjä sen tietäisi! Dora huudahti.
- Ja ilmeisesti aivan liian tummat meikit, Robert mietti hiljaa itsekseen.

snapshot_f515fcca_f545dac7.jpg

- Mammamekko? Hankipa ensin itsellesi kunnon tyyli ja tule vasta sitten kommentoimaan minun omaani! Hailey huudahti kiukkuisena ja tönäisi Doraa.
- Älä jumalauta lääpi siinä! Dora kiljaisi ja sai vieressä rauhallisesti tanssivan Audreyn loikkaamaan säikähdyksestä ilmaan. Dora huusi hetken muita törkeyksiään ja tönäisi sitten Haileytä niin, että tämä oli kaatua korkeiden korkojensa vuoksi ja nyrjäytti nilkkansa kaikessa tohinassa.

snapshot_f515fcca_9545db5f.jpg

Hailey klenkkasi Audreyn avustuksella Jamesin makuuhuoneeseen pois Doran kiukun luota ja väänteli kipeää nilkkaansa.
- Onko se murtunut? Audrey kysyi varovasti ja istahti Haileyn viereen.
- Ei nyt sentään, varmaan vain vähän venähtänyt. Joku päivä kostan sille Smithin akalle, siitä voit olla varma! Hailey kihisi kiukusta ja nousi seisomaan.
- Onko sekään viisasta? Audrey kysyi huolissaan ja nousi äkkiä Haileyn avuksi ottaen tätä kädestä kiinni.
- On tai ei, en aio jättää tätä tähän, Hailey totesi ja käveli Audreyn avustuksella Robertin asuntoon ja suoraan nukkumaan.

snapshot_f515fcca_9545dbc1.jpg

- Lähtihän se pahanilmanlintu vihdoin, Dora sanoi ja lähestyi Robertia viettelevästi.
- Dora ei. Lähde kotiin selviämään, munkin täytyy lähteä Haileyn perään, Robert esteli naista ja yritti pujahtaa tämän ohi.
- Miks ihmeessä? Iltahan on vasta nuori! Dora naurahti ja heittäytyi Robertin syliin.
- Dora, kuuntele mua! Robert huudahti  musiikin yli ja sai Doran päästämään irti.
- Mä seurustelen Haileyn kanssa, vain ja ainoastaan Haileyn kanssa, en sun enkä kenenkään muunkaan. Sä voit lopettaa mun perään haikailemisen jo ennen kuin kunnolla alotatkaan. Mun suhteeni suhun on ja tulee aina olemaan korkeintaan kaverillinen, ei mitään sen enempää, okei? Robert selitti rauhallisesti, mutta riittävän päättäväisesti saadakseen Doran varmasti ymmärtämään.
- Sä, sä kadut tätä vielä, Dora ulisi hiljaa ja kaatui sitten maahan.

snapshot_f515fcca_3545dcbb.jpg

- Mikä sille tuli? Jenny kysyi ja syöksyi maahan Doran viereen.
- Se varmaan sammui tai jotain, se oli ihan mukavassa hiprakassa jo tänne tullessaan. Mä voin viedä sen kotiinsa, olin muutenkin lähdössä, Robert sanoi.
- Oletko sä varma? James kuiskasi Robertille, joka nyökkäsi.
- Ei sitä voi tohonkaan jättää. Kiitti bileistä myös Haileyn, ja no kai myös Doran puolesta, Robert kiitti, taputti Jamesia olalle ja nosti Doran syliinsä.

snapshot_f515fcca_1545ddc9.jpg

Jollain keinolla Robert pääsi alakertaan ja sai asunnon oven auki pidellen samalla nukkuvaa Doraa sylissään. Mielessään tämä toivoi Jamesin ja muiden vieraiden osaavan pitää suunsa kiinni. Haileyn ei tarvitsisi kuulla tästä Robertin jalosta eleestä. Voi olla, ettei Hailey käsittäisi sitä aivan samoin.

snapshot_f515fcca_f545de19.jpg

Mietittyään tovin, Robert laski Doran tämän sohvalle. Naisen niska ja selkä olisivat taatusti jumissa aamulla, mutta oli tämä kyllä pienoisen kivun ansainnutkin. Robert pystyi kuvittelemaan miten Doran makuuhuoneesta löytyisi vain pelkkiä pellava- tai untuvatäytteisiä vuodevaatteita, jotka naisen vanhemmat olivat tälle hankkineet. Vähän toista luokkaa, kuin Robertin omassa sängyssä.

snapshot_f515fcca_9545de6c.jpg

Vihdoin ja viimein Robert pääsi kotiinsa ja oman kultansa viereen. Päivä oli ollut mitä merkillisin aina töistä alkaen. Uusi pomo oli nipottanut jokaisesta asiasta, Dora yrittänyt iskeä ja lopulta sammunut kesken pippaloiden. Lopulta mies vajosi syvään uneen mietteidensä kanssa.

snapshot_f515fcca_1545df21.jpg

Mutta mitä kummaa tämä nyt on? Eikös Doran pitänyt olla täydessä unessa omalla sohvallaan? Mitä kummaa tämä tekee Robertin olohuoneessa ja miten hän on edes päässyt sisälle asuntoon?

snapshot_f515fcca_9541f04b.jpg

Samaan aikaan viereisessä huoneessa Hailey herää jalassaan tykyttävään kipuun ja päättää hakea lääkekaapista itselleen särkylääkettä.

perjantai, 23. toukokuu 2008

Esittely.

Kerron tarinassani mahdollisimman realistisesti kaiken, mitä simeille tapahtuu. Kaikki voisi perjaatteessa tapahtua ihan oikeassa elämässä oikeille ihmisille, joten tässä tarinassa kukaan ei muutu yhtäkkiä keijuksi tai osaa noitia toisia. Kaikki sisällöstä simeihin ovat lähtöisin omasta päästäni. Tarinassa käytän paljon ladattuja, jotka eivät luonnollisestikaan ole minun tekemiäni, kysykää ihan rohkeasti jos haluatte tietää jonkin ladatun lataamispaikan. En suinkaan aio täyttää tarinaani kirosanoilla tai muuten "epäsopivilla" ilmauksilla, mutta niitäkin tulette epäilemättä näkemään tarinassa jonkin verran.

snapshot_f515fcca_b54ad234.jpg

Tässä kuva talosta, jossa kaikki paha ja aavistamaton tapahtuu. Asunnot ovat kaikki yhtä suuria ja muutenkin identtisiä keskenään. Mennäänpä sitten tekemään pieni kierros ja katostaan, josko talon asukkaat antaisivat otattaa muutamia kuvia itsestään ennen virallisen tarinan alkamista. Aloittakaamme luonnillisesti asunnosta numero 1.

snapshot_f515fcca_9541bdd9.jpg

Saanen esitellä Hailey Daltonin! Hailey on 24-vuotias kypsä, mutta riehakas nainen, joka rakastaa vauhtia ja vaaroja. Itse Hailey kuvailisi itseään sanoin sopuisa ja kaikin puolin normaali. Neiti hyvä, jos sinä olisit vähääkään normaali, et olisi edes muuttanut tähän pahamaineiseen taloon. Hailey pitää hyvistä dekkareista, joiden kanssa kuluttaa tylsät sadeillat. Nainen rakastaa vapaata elämää ja yläkerran Robertin kanssa seurustelukin on ollut jo pitkään pelkkää on/off –juttua.

Hän työskentelee läheisessä sairaalassa sairaanhoitajana. Ammatinvalinta oli naiselle selvä jo lapsena, kun tämän äiti, Laura Dalton, kuoli ruokaostoksilla yllättäen sydänkohtaukseen, eikä yksikään ihminen myymälässä ollut osannut auttaa tätä. Sen jälkeen Hailey kävi läpi kaikki mahdolliset ensiapukurssit ja –koulutukset, joita vain kaupungista löytyi ja valmistui vain muutama kuukausi sitten sairaanhoitajaksi.

snapshot_f515fcca_7541bf4e.jpg

Haileyn naapurissa asuu toinen viehättävä neitonen, Dora Smith. Dora on 21-vuotias läheisessä kahvilassa kahvila-apulaisena työskentelevä nainen, joka elää suurimmaksi osaksi vanhempiensa rahoilla ja avustuksilla. Dora on talon tuorein asukas. Nainen muutti taloon vajaa kaksi kuukautta sitten kaukaa maan toiselta puolelta. Kahdessa kuukaudessa on kuitenkin ehtinyt tapahtua jo paljon eikä tämä punahiuksinen kaunotar ole suinkaan niin kiltti ja viaton, mitä päällepäin saattaisi luulla.

Dora on itsepäinen, komenteleva ja myös suurenmoinen flirttailija, joka voi sietää jätetyksi tulemista. Doran mielestä paras puolustus asiaan kuin asiaan on kosto, jonka todennäköisesti jokainen talon asukas tulee vielä tuntemaan nahoissaan. Vanhassa kotikaupungissaan Dora vietti aika lailla villiä elämää läträten alkoholin kanssa ja tehdessään abortin jopa kolme kertaa

snapshot_f515fcca_5541bd69.jpg

Asunnossa numero kolme majailee James Theron. James on omalla tavallaan kovin kaino, mutta samalla aivan tajuttoman kiltti ja luotettava. James onkin yleensä talon asukkaista se, jolle muut purkavat huolensa. Yllättävän usein muilta kuitenkin unohtuu se, että miehellä itsellään saattaa myös olla murheita. James on 23-vuotias entinen valokuvamalli. Hän muutti taloon alun perin kaksoissiskonsa Jennyn kanssa, joka sittemmin muutti pois omaan asuntoonsa miesystävänsä kanssa.

Nykyään mies työskentelee viereisellä yläasteella epävirallisena poikien liikunnan opettajana ja onkin teinityttöjen ehdoton unien kohde. Liikunta on Jamesille tärkeää, etenkin pallopelit, joissa tämä on aina ollut lahjakas. James on salaa ihastunut yläkerran asukkiin Audreyhyn, mutta ei uskalla lähestyä naista vaan yrittää vihjailla tälle pelkällä olemuksellaan tunteistaan.

snapshot_f515fcca_b541bcfa.jpg

Jamesin naapurissa asustaa Robert Williams, joka on joka ainoana 22 elinvuotenaan vetänyt naisia puoleensa kuin magneetti. Tiedä sitten tekeekö sen nuo uskomattomat suklaasilmät vai kaunis ja muodokas hymy. Robert rakastaa rentoja ja kuluneita vaatteita sekä hyviä kauhu- ja toimintaelokuvia. Robert tulee varakkaasta perheestä ja on pikkusiskonsa Tammyn  kanssa suvun viimeinen jäsen. Miehellä on siis kaiken muun lisäksi kovat paineet suvun jatkamisen kannalta. Tämän vanhemmat kuolivat tulipalossa Robertin ollessa aknenaamainen ja rasvalettinen teini. Sama palo tuhosi myös perheen komean kartanon ja Robert joutui siskonsa kanssa lastenkotiin. Onneksi vanhempien perintö nosti miehen taas jaloilleen tämän täyttäessä kahdeksantoista. Tammy asuu yhä edelleen samassa lastenkodissa ja Robert pyrkiikin käymään siskonsa luona aina kuin vain ehtii.

Todennäköisesti huomattavan vetovoimaisuutensa vuoksi Robertista on ajan myötä tullut melkoisen itsekäs ja vallanhaluinen. Mies ei ole ollenkaan tyytyväinen nykyiseen työpaikkaansa erään paikallislehden toimituksen sihteerinä, vaan haluaa elämältään enemmän.

snapshot_f515fcca_d541bee9.jpg

Asuntoa numero 5 asuttaa Audrey Walker, ranskalaissyntyinen 24-vuotias sievä nainen. Audrey on hyväuskoinen ja helposti lankaan menevä, joka ei halua uskoa kenestäkään mitään pahaa. Nainen on jatkuvasti tyrkyttämässä apua ja muiden hyvinvointi menee helposti omien asioiden edelle.

Audrey muutti jo lapsena pois Ranskasta vanhempiensa kanssa ja joutui saman tien sosiaaliviraston luukulle jonottamaan saadakseen päivittäiset rahat ruoanostoa varten. Nyttemmin jokseenkin hyvin tienaavana näyttelijänä Audreylla menee ihan mukavasti. Tämän pitkäaikainen haave onkin ostaa maaseudulta omakotitalo ja muuttaa sinne rakkaimpansa kanssa. Saa nähdä toteutuuko Audreyn haave, vai joutuuko tämä muiden auttamisen vuoksi heittämään hyvästit unelmalleen.

snapshot_f515fcca_b541be7c.jpg

Viimeisessä asunnossa majailee Michael Brooks, tuttavammin Mike. Mike on 26-vuotias omalla tavallaan hyvin ilkeä ja pinnallinen mies, joka on ehdottoman altis houkutuksille, varsinkin jos naiset tai raha ovat osa niitä. Mies välittää hyvinkin paljon tasan itsestään ja turvautuukin harmillisen usein väkivaltaan, josta ovat saaneet kärsiä niin Miken naisystävät, sekä myös omat perheenjäsenet. Mies ei kunnioita ketään, eikä välitä pitää suutaan kiinni jos vain voi loukata jotakuta jollain lailla.

Mike lauloi muutama vuosi sitten kotikaupunkinsa suositussa punkyhtyeessä, mutta joutui sitten äänihuulissa pesivän kasvaimen vuoksi leikkaukseen ja menetti samalla lauluäänensä ja paikkansa bändin jäsenenä. Se jos mikä muutti Miken luonteen täysin. Ei mies toki aina ole ollut aivan yhtä häijy ja omistuksen haluinen, kuin tämä nykyään on.

Tässä nyt pientä alkutietoa ja taustaa kustakin hahmostamme. Kuka vihaa ketä? Entäpä kenellä on palavia tunteita jo varattuun simiin? Onko Oxerstreetillä ikinä normaalia päivää ilman kommelluksia? Se kaikki selviää tulevissa osissa!